Maanantai oli ensimmäisen kerran rauhallisempaa keittiössä, kun lounasaikaan asiakkaita ei ollut enää jonoksi asti. Muulloinkin toki viikonloppua kohti on vilkastunut, mutta syksy alkaa selvästi tännekin saapumaan. Eilen paikallisen kokkikoulun edustaja kävi tapaamassa minua. Ontuva keskustelu käytiin saksaksi, mutta asiat tulivat selviksi.
Tänään tapasin ensimmäisen kerran suomalaisia melkein kolmeen viikkoon. Olivat bussilla Normandian kierroksella.
Keittiössä olen edelleen enimmäkseni esivalmistellut kasviksia, vihanneksia ja hedelmiä. Kun meillä liemijuureksiin kuuluu purjo, porkkana, palsternakka, sipuli ja selleri, niin täällä ne ovat purjo, porkkana, sipuli ja fenkoli. Italiassa ne olivat porkkana, varsiselleri, sipuli ja tomaatti. Makuja on monia, mutta pääasia että makua on.
Täällä lähes kaikki saapuu keittiöön kokonaisina, myös kanat ja kalkkunat. Sain tänään chefiltä "ylennyksen" ja pääsin lihan leikkaajaksi erottelemaan kalkkunan koivista luut ja tekemään niistä leikkeitä.
Niin, ja eilen chef jakoi tipit henkilökunnan kesken. Myös minä sain osuuteni, tuntui oikein mukavalta.
Paloittelua |
Kalkkunan luiden leikkuutta |
Hunaja-kademummaporkkanat vakuumiin |
mihinköhän nämä kommentit katoavat :)
VastaaPoistaHuikee on ollut matka ja oppimisen into!